Etukenossa –Lean In tilaisuudessa Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoululla tutkittiin, miten hankalissakin tilanteissa voi päästä Etukenoon. Tätä taitoa tarvitaan, sillä valta, hierarkkinen asema, sukupuoli, kieli, kansalaisuus, tavat ja erityisesti niihin liittyvät uskomukset luovat esteitä osallistumiselle.
Businessteatteri kutsui osallistujia haastamaan vuorovaikutustapojaan sekä tarkastelemaan omaa ja muiden toimintaa kolmen kohtauksen avulla. Kohtaukset oli rakennettu perehtymällä osallistujien näkemyksiin ja kokemuksiin etukäteen. Kohtauksia muokattiin vielä yhdessä osallistujien kanssa.
Ensimmäisen kohtauksen teemana oli eksluusio, ulkopuolelle sulkeminen. Se saattaa tapahtua puolitahattomasti, mutta vaikutukset ovat suuret, sillä meillä kaikilla on tarve kuulua joukkoon. Osallistujien neuvojen pohjalta suomiryhmän ulkopuolelle suljettu ulkomaalainen mies otettiin mukaan ryhmään. Käännekohdaksi kohtauksessa muodostui kommunikaation avaaminen arvostavan kehonkielen, kysymyksen ja kuuntelun keinoin. Johtamisen näkökulmasta kyky inklusiivisuuteen, kaikkien mukaan ottaminen on keskeinen taito. Vähemmistöön kuuluvat joutuvat ulkopuolelle – ennakkoselvityksissä naisvähemmistöt työpaikoilla putosivat mm. saunailtojen ja urheilutapahtumien ulkopuolelle. Esimiehet olettivat, että heitä ei kiinnosta. Kaikille sopivaa yhteistä tekemistä ei edes pyritty löytämään. Tutkimusten mukaan moninaisuuden huomioiminen tuottaa sitoutumista sekä nostaa myös yrityksen taloudellista tulosta.
Etukenoa tarvitaan myös niiltä suomalaisilta, jotka pyrkivät kansainvälisille areenoille. Businessteatteritapahtumaan osallistuneen toimitusjohtaja Heikki Hämäläisen mukaan etukenoa on myös taito lukea tilannetta ja oikeaa hetkeä. Kokemattomilta kaupparatsuilta saattaa oikea tilanne livahtaa käsistä. Hän kertoi esimerkin henkilöstä, jolle suuryrityksen toimitusjohtaja tarjosi taksikyytiä lentokentälle. Henkilö sanoi ”ei kiitos”, koska oli jo ehtinyt tilata oman taksin. Mahdollisuus luoda suuren luokan suhteita livahti ohi. Vastaavia tilanteita saattaa syntyä kongressien illallispöydissä, jossa kohteliaasti vuoroaan odottavat suomalaiset sysitään takariviin. Kauppaa edeltävä luottamus syntyy kuitenkin usein juuri näissä epävirallisissa kohtaamisissa, ei neuvottelupöydässä.
Joskus uskomukset hallitsevat tilannetta. Ennakkoperehtymisen mukaan monet nuoret naiset olivat kokeneet, että heidän on vaikeaa saada ääntään kuuluviin työelämässä ja heitä luullaan assistenteiksi. Rakensimme kohtauksen juuri tällaisesta tilanteesta, jossa myyntikäynnillä miehet – pelifirman toimitusjohtaja ja myyntiassistentti Jussi – puhuivat keskenään. Unohtui, että avainasemassa oli pieni ja hiljainen pomo naispomo, taidoiltaan varsinainen visuaalinen velho. Onneksi katsojat jälleen auttoivat ja hänen roolinsa tuli näkyväksi. Tämän mahdollisti assistentin käytös – hän osoitti asiakkaalle, että hänen naispuolinen pomonsa johtaa tilannetta. Hän osasi katsojien tuella osoittaa pomonsa arvon ja merkityksen, kuitenkin niin, että asiakas sai tilanteessa säilyttää kasvonsa. Pelifirman edustaja osasi sanoittaa hämmennyksensä ja tehdä korjausliikkeen ja näin naispomo sai tilaa levittää siipensä. Vastuuta vuorovaikutustilanteen muuttamisesta ei ole syytä jättää vain pomon harteille, vaikka hänenkin itsearvostuksensa selkeämpi osoittaminen selvästi vauhditti muutosta.
Kolmannessa kohtauksessa tutkittiin montaa asiaa. Esillä oli kova naisjohtaja, joka vastuutti naisalaistaan huomattavasti miestä enemmän. Miehellä oli lupa olla lahjakas lötkö ja naisalainen joutui vastuuseen miehen tekemästä virheestä. Kova naisjohtaja kertoi motiivikseen sen, että hän haluaa kovuudellaan auttaa nuorta naista eteenpäin. Tämä on kova maailma ja naisten on opittava, että töitä on vaan tehtävä enemmän kuin miesten. Tästä kliseemäisestä asetelmasta päästiin eteenpäin sillä, että miesalainen otti katsojien neuvosta vastuun omista tekemisistään. Aina ei kuitenkaan käy niin hyvin. Joskus naiset tarvitsevat tuekseen mentoreita, kevytverkostoja tai menetelmiä suojautua henkisesti moiselta toiminnalta.
Arvostus luo Etukenoa. Meidän itsearvostuksemme on sidottu siihen, kuinka toiset kohtelevat meitä ja peilaavat meille takaisin meidän arvoamme ja merkitystämme. Kun toiset suhtautuvat meihin kunnioittavasti, he peilaavat meille käsitystä siitä, että olemme tärkeitä ja arvokkaita. Näin syntyy luottamusta ja turvallisuutta, jossa voi hakea ja rakentaa yhteyttä toiseen ihmiseen.
Martin Buberin sanoin jokainen vuorovaikutustilanne on ainutkertainen. Se edellyttää reagointia, johon ei voi valmistautua etukäteen. Tilanne vaatii läsnäoloa ja vastuuta, jossa tajuaa hetken merkityksen. Tilanne vaatii sinua.
Etukeno edellyttää, että otat ensimmäisen askeleen.
Merita Petäjä
Etukenossa / Jälkeenpäin koottu yhteenveto