Kun kuulin tuon sanan ensimmäistä kertaa joitain vuosia sitten, minun piti katsoa sanakirjasta, mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa kimmoisuutta, joustavuutta, kykyä palautua ja suuntautua kohti uusia tavoitteita. Olen sen jälkeen kovasti tutkinut sekä omassa elämässäni että kohtaamissani asiakastilanteissa, miten sitä voisi treenata.

Usein tuntuu, että elämä virtaa kohti valtavalla vauhdilla. Uusia asioita tulee vastaan nopeammin kuin niitä ehtii käsitellä. Teatterissa pysäytämme arjen. Annamme osallistujille hiukan etäisyyttä, ja haastamme heitä tutkimaan, mitä hahmojen mielessä liikkuu. Annamme hahmojen kokemusten kaikua itsessämme, mietimme, mikä meissä resonoi. Ratkaisemme osallistujien kanssa yhdessä, miten auttaa näitä pulaan joutuneita hahmoja.

Resilienssiä tarvitaan tilanteissa, kun asiat eivät suju kuin Strömsössä. Myös työhön liittyvissä tilanteissa koemme epäonnistumisia, riittämättömyyttä, pettymyksiä ja suuriakin menetyksiä. Olo tuntuu arvottomalta ja vaikealta. Monet ovat tottuneet jatkamaan eteenpäin ja sulkemaan tietoisuudestaan ikävät tunteet. On vaikea pysähtyä, kun olo on surullinen, pettynyt, syyllinen, laamantunut, pelokas, vihainen, kateellinen, tai kun on häpeissään…Tutkimukset osoittavat, että tunteiden tukahduttaminen ja torjuminen hidastaa palautumista.

Resilienssin vahvistaminen on noussut teemaksi, joka kiinnostaa kovasti työyhteisöjä. Mielen joustavuuden avulla kykenemme palautumaan nopeammin ja suuntautumaan eteenpäin. Resilienssin keskeisiä elementtejä ovat ystävällisyys itseä kohtaan, kyky käsitellä hankalia tunteita ja löytää tasapaino, kyky nähdä vaikeat tunteet elämään kuuluvana osana, joka pikemminkin yhdistää meitä ihmisiä, kuin erottaa. Teatterin taika on siinä, että voimme jakaa yhteisiä kokemuksia. Se, mikä tuntuu yksityiseltä ja miltei sopimattomalta, tunnistetaankin yleiseksi ja yhteiseksi. Näin koko yhteisö lujittuu ja pääsee eteenpäin.

Merita Petäjä

Syksyn eräs näyttelijän tehtäväni oli toimia masentuneena porrassiivoojana, Liisana. Kohtauksessa Liisa menee lääkäriin. Liisan kipeä polvi vaikeuttaa työntekoa ja saa Liisan haaveilemaan eläkkeelle pääsystä. Liisalla on unettomuutta ja huolta kotona olevasta miehestään. Työ tuntuu raskaalta eikä elämässä oikein muutenkaan näy valoa. Liisa kohtaa tehokkaan ja nuoren lääkärin, Businessteatterin Millan. Lääkärin mielestä asia hoituu parin kuukauden sairauslomalla ja leikkauksella. Kyseessähän on vasta 55-vuotias, ylipainoinen ja työhaluton polvitapaus.

Tämä keikka tapahtuu Terveystalon lääkärien koulutustapahtumassa Paasitornissa. Paikalla on lähes pari sataa lääkäriä ja aiheena oli asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen. Esittämämme kohtauksen jälkeen Terveystalon kokeneet lääkärit kommentoivat sitä, mitä nuori lääkärimme olisi voinut tehdä paremmin. Ensin asiaa puidaan ortopedin näkökulmasta. Opimme, että Liisan antamat pienet vihjeet masennuksesta olisi kannattanut tutkia tarkemmin, sillä masennus ja leikkaus eivät ole aina toimiva yhdistelmä. Ilman masennuksen hoitamista toipuminen leikkauksesta voi olla hidasta eikä palautuminen työelämään ole niinkään varmaa. Psykiatri Tero Raiskila näytti mallia esittämällä viiden minuutin kysymyspatteriston Liisalle, joilla pääsee suoraan asian ytimeen. Hänen esimerkkinsä avulla näemme, että ihmiset yleensä vastaavat mielellään suoraan kysymykseen rehellisesti. Mikä tuntuu raskaalta? Mitä toivot? Mikä elämään tuo iloa? Näin hoitava taho saa tarvitsemansa tiedon.

Potilaan kohtaaminen nousi ajankohtaiseksi Hesarissa julkaistun mielipidekirjoituksen takia, jossa lääkäri kertoi omista kokemuksestaan päivystyspotilaana. Joskus käy niin, että potilaan kokemus ohitetaan. Istuessani lavalla siivoojan hahmossa tunsin, että saimme kaikki uskallusta pysähtyä kysymään, että hei, mitä sulle oikeesti kuuluu? Ja kestämään sen, mitä toinen oikeesti vastaa.

Merita Petäjä

Kokeile ottaa ujo ja jännittynyt ele ja pidä sitä yllä kaksi minuuttia. Huomaat, kuinka arka ja avuton olo pikku hiljaa ottaa valtaa mielessäsi. Jatka vielä ja kokeile ottaa surullinen ele. Yhtäkkiä surulliset muistot virtaavat mieleen ja suru alkaa pusertaa sydäntäsi.

Mitä ihmettä nuo tunteet oikein ovat? Tutkimme tätä Networking- harjoittelutilaisuudessa tällä viikolla. Minna Kröger, Elisan iloinen ja valloittava kehitysjohtaja, kertoi verkostojen merkityksestä elämässään. Hän kertoi ensimmäisestä osallistumisestaan kongressiin nuorena tutkijana ja sivuun jäämisen tunteesta. Sittemmin hän on oppinut lähestymään ihmisiä ja hän antoi osallistujille hyviä vinkkejä siitä, miten rakentaa lähestymislause (How is life?) ja sopiva exit line, jos keskustelu alkaa junnaamaan.

Vedin harjoituksia, jossa testasimme Minnan vinkkejä ”cocktailtilanteessa”. Kokeilimme myös Amy Cuddyn voimaelettä ja tutkimme, miten rakentaa sopivaa itseluottamusta, jotta uskaltaa lähestyä ventovieraita. (Katso Amyn video yllä)

Testasimme tunne-eleiden vaikutusta omaan mieleemme. Mikä ele tekee araksi ja pieneksi, mikä puolestaan rohkaisee ottamaan ensimmäisen askeleen.? Mikä vaikuttaa ylimieliseltä? Yritimme myös tunnistaa, milloin lähestyminen lipsahtaa flirtin puolelle ja mikä määrä on sopivaa, ystävällistä avoimuutta. Ohessa tuli kokeiltua myös catwalk kävelyä korkkareilla.

Ilmeisesti tilaisuudelle oli tarvetta, sillä Aalto Women In Business Students -facebook sivuilla markkinoitaessa tapahtuma tuli täyteen tunnissa. Tapahtuma järjestettiin yhdessä Zonta järjestön kanssa.

Eleiden voima on ihmeellinen! Keho voi tuoda turvaa ja voimaa. Eleiden avulla voi vaikuttaa omaan maadoittumiseen, testosteronin ja stressihormonien määrään. Pelkkä rauhallinen uloshengitys aktivoi parasympaattisen hermoston, joka alkaa rauhoittaa mieltä. Omaan kehoon ja sen voimaan kannattaa tutustua.

Merita Petäjä